Demarinuorten rooli sosialidemokratiassa

Pitää olla asiaa ja bumtsibumia
- Mikä on demarinuorten rooli suomalaisessa sosialidemokratiassa?

Piikki puolueen lihassa. Niin ainakin minä asiaa kerroin, kun kiersin lukioissa markkinoimassa demarinuorten jäsenyyttä "kaikille niille sadoille sitä janoaville". 1990 -luvun lopulla keksittiin tehdä demarinuorille symboliksikin siniselle pohjalle painettu piikikäs ruusu. Ja piikikkäitä sitä oltiin. Muistan itsekin olleeni demarinuorissa vakaasti erottamassa julkilausumalla erästä SDP:n ministeriä ja Joensuun Demarinuorten Lobotomia -lehdessä nimitin erästä kansanedustajaa, joka siirtyi Kelan johtajaksi äänestäjien pettämisestä ja maanpetturuudesta. Ja monta muutakin keskustelua herättävää tarinaa tuli tehtyä. Hyvä niin.

Demarinuorissa minä tykkäsin siitä, että pääsi sparraamaan ajatuksia samanhenkisten kanssa. Esitä aina miten asia on paremmin, jos kritisoit, juurtui mieleen silloin. Ei muuten tainnut ihan aina olla sitä parempaa vaihtoehtoa, mutta takaraivoon asia jäi ja sillä pärjää monessa paikassa. Myöskin se, että sai erilaista politiikan paperimateriaalia, oli minulle iso asia. Joensuuhan on kaiken keskellä ja Helsinki on rakennettu syrjään -ajatuksella elävä ihminen ei ihan joka päivä silloin nimittäin törmännyt SDP:n taustamuistioihin ja muihin mielenkiintoisiin papereihin. Ne olivat luettuja papereita ja niillä mentiin lukion paneeleihin sun muihin juttuihin ylpein rinnoin. Niillä papereilla myös oppilaskunnassa hoidettiin monta asiaa esim. opintotukineuvonnassa ja pädettiin samanlaisten osaavien kanssa valtakunnan opiskelijapolitiikassa.

Demarinuoret olivat ainakin minulle myös hyvä kirjoitusalusta. Yhdistyksen oma lehti mahdollisti sen, että sai paikan, jossa tekstiä julkaistiin muidenkin ihmeteltäväksi. Kokouksen kohokohta oli tietenkin tiedotteen laatiminen ajankohtaisista politiikan asioista ja demarinuorten nimissä on tullut tehtyä varmaan kymmeniä mielipidekirjoituksia. Joihinkin avoimiksi kysymyksiks ikirjoitettuihin jopa itse ministerikin vastaili.

Mutta maailmahan aukeni täysin sitten vasta, kun demarinuorten kansainväliselle leirille oli osallistunut. Minun ensimmäiseni oli Bonn, jossa tuhannet mellakkapoliisit suojelivat meitä natseilta mielenosoituksen aikaan. Siellä meitä oli kymmenentuhatta nuorta demaria ympäri maailmaa. Mieleen jäi monta asiaa, mutta vieläkin puhutaan vanhoja tavatessa siitä, kun eräs norjalainen kundi esitti mielettömän humoristisen raa'an valaanpoikasen tappolaulun, Men det lever -kertosäkeineen. Kunhan ei tuo tyyppi olisi noussut ministeriksi tai ainakin johonkin ministerin lähipiirin vähän aikaa sitten. Mutta kansainvälisyys oli sitten tiedonjanoiselle tai muuten janoiselle mieletön juttu ja siihen pääsi osallistumaan suhteellisen edullisesti pikku säästämisellä. Maailmankuva avartui. Kerrankin Libyalainen opiskelija-aktiivi hyvästeli kokouksen päätteeksi ja sanoi, että hänen leirimatkansa johdosta kotimaassa perhe on vangittu ja häntä odottaa 20 vuoden vankeus. Ei paljon matkalaukun ylipaino silloin huolettanut.

Jos ei talousarviosta ja tilinpäätöksestä paljon ymmärtänyt, niin demarinuorten paikallisosaston hallituksen jäsenyyden jälkeen oli ainakin haju siitä, mitähän ne mahtaisivat olla. Kokoustekniikka ja erilaiset äänestysmallit tulivat nekin siinä sivussa opeteltua. Kun olin sairaanhoitajakoulussa, niin taisin opettaa jo opettajaa, kun oli kokouksen järjestäminen -niminen oppitunti. On hyvä pitää mielessä, että Suomessa on satojatuhansia ihmisiä, jotka eivät ikinä ole istuneet kokouksessa.

Mutta bumbtsibumi oli sitten iso juttu. Eli ainakin meillä oli mielettömiä bileitä demarinuorten jutuissa. Oli vappukoulutusta, (jossa muuten ihan oikeasti joskus yritettiin myös perehtyä mistä koko hommassa on kysymys) tapakoulutusta pikkujouluihin sekä monta muuta hauskaa tilaisuutta. Miksikö koulutusta? Siksi, että kaupunki maksoi koulutustilaisuuksiin avustusta. Niinpä me järjestettiin kaikki tarpeellinen koulutus, josta niin politiikassa tai elämässä voisi olla hyötyä. Rapujuhlat tai viini tasting -jutut jäivät pitämättä, mutta nekin olisivat olleet ihan hyviä syitä järjestää koulutus ainakin näin jälkeenpäin ajatellen.

Elikkäs, kun vastataan mikä on demarinuorten rooli suomalaisessa sosialidemokratiassa, niin minusta se pitkälti paikka, jossa voi pitää hauskaa ja oppia monen monituista asiaa ja tehdä myös opettavaisia virheitä (näitä jokainen meistä nyt työkseenkin politiikassa on tehnyt). Se on myös paikka, jossa yksittäinen jäsen pääsee näkemään sosialidemokratian kansainvälistä ulottuvuutta.

Se mitä jäi tekemättä on sekin oma juttunsa, mutta jos nyt voisi elää demarinuorissa niin tavalla tai toisella minä pistäisin pystyyn bändin. Keikkamahdollisuudet olisivat taattuja SDP:n erilaisissa julkista näkyvyyttä saavissa tilaisuuksissa ja kantaaottaville biiseille olisi paikkakin suomalaisessa musiikkimaailmassa. Suurin osa nykybiiseistähän on demarien asiaa. Kuunnelkaa vaikka.

Toinen tekemätön juttu on se, että jos kerran ollaan se piikki puolueen lihassa, niin pitäisihän sitä sitten kuulua puolueeseen. Pian eläkkeelle siirtyvät vanhempamme tulevat päättämään SDP:n asioista, jos meitä nuorempia ei ole tarpeeksi puolueessa. Eli minusta demarinuoret ja opiskelijademarit voisivat olla samaan tapaan SDP:n jäsenjärjestö, kuin SDP:n naisjärjestökin on. Tosin tämä on niitä asioita, joista päättäminen ei kuulu minulle. Mutta tehkääpäs te se mikä meidän aikalaisilta jäi tekemättä.

Vallatkaa puolue.

Ismo Kainulainen
33-vuotias demarinuori

Kirjoittaja on entinen demarinuoriaktiivi, joka tekee työkseen politiikkaa Eero Heinäluoman avustajana.
ismo.kainulainen@kooviis.fi

Barack Obama - 21. vuosisadan presidentti

Barack Obama – 21. vuosisadan presidentti

Yhdysvaltojen presidentinvaaleissa keskeisiksi nousseita teemoja ja Barack Obaman alkavaa kautta on mielenkiintoista tarkastella maan historiallisen perimän valossa.

Toivo - uusi amerikkalainen unelma

1930-luvun laman aikana Franklin D. Roosevelt auttoi New Dealilla miljoonat työttömät ja talouden nousemaan taas jaloilleen. Samalla hän muurasi amerikkalaisen liberalismin peruskiven yhdistämällä viljelijäväestön, etniset ja uskonnolliset vähemmistöt, kaupunkien köyhät ja intellektuellit ensi kertaa koalitioksi. Paljon samaa on Obaman presidentiksi nostaneessa joukkoliikkeessä.

Tänä päivänä 46 miljoonaa amerikkalaista on ilman minkäänlaista sairausvakuutusta. Maa on tulvillaan teinejä joiden elämä on lähtenyt sivuraiteelle koulutuksen ja ennaltaehkäisyn puutteesta. Pyörätuolissa istuvista nuorista miehistä monet eivät ole nähneet sotaa, heidän jalkansa on vienyt hoitamaton aikuisiän diabetes. Samalla USA käyttää suhteessa BKT :een lähes puolitoistakertaisesta enemmän resursseja terveydenhoitoonsa kuin moni maa Euroopassa.

Obaman suunnitelma on mahdollisimman nopeasti laskea vakuuttamattomien määrää, 18 miljoonalla vuoden 2009 aikana kun McCain taas tarjosi 5000 taalan verohelpotusta kaikille vakuutuksen ostoon. Ehdokkaat olivat yhtä mieltä koulutusjärjestelmän puutteista, mutta koulutusseteleiden sijaan Obama on luvannut vaikeissa oloissa opettaville suorituksiin perustuvaa palkkaa. Tutuilta tuntuvat lääkkeiden reseptierot.

Halukkaiden koalitiosta uuteen Kansojen liittoon

Woodrow Wilson epäonnistui maansa liittämisessä luonnostelemaansa Kansainliittoon. Tästä huolimatta Wilson vieraili ensimmäisenä Yhdysvaltojen presidenttinä Buckinghamin palatsissa ja otettiin vastaan ruususateessa Pariisissa. On siis hyvä pitää mielessä Yhdysvaltojen rooli aktiivisena maailmanvaltana ja vapauden etuvartiona 1900-luvun suursodissa. Tämä "aktiivinen idealismi" eroaa myöhemmästä kissingeriläisestä realismista, joka torjui kylmän sodan aikana kommunismia ja edisti häikäilemättömästi omia kauppaetujaan ja bushilaisesta uuskonservatismista, joka uskonnollisella pateettisuudella on edistänyt demokratiaa piittaamatta niin YK:sta kuin kansainvälisestä oikeudesta.

Obama uskoo, että Yhdysvallat ei voi lunastaa takaisin rooliaan vapaan maailman johtajana ennen kuin se luo uudelleen maineensa oikeusvaltiona sulkemalla Guantanamon. Hän on Wilsonia myöhempien nobelistien linjoilla pyrkimässä aidosti rauhaan Lähi-idässä. Odotukset Irakista vetäytymiselle ovat korkealla, mutta Afganistan tulee saamaan Obaman huomiota. Obama palauttanee abortti- ja ehkäisyneuvontaa tarjoaville järjestöille maksettavat kehitysapurahat ja jatkaa suhteiden kehittämistä Intiaan ja muihin BRIC-maihin. Näenkin Obamassa aktiivista idealistia, joka uskaltaa nostaa kilpakumppaninsa Clintonin ja McCainin korkealle hallinnossaan.

Takaisin kehityksen kärkeen

Jimmy Carteria on pidetty heikkona presidenttinä hänen kaudellaan vallinneen talouslaman, öljykriisin ja Iranin panttivankikriisin seurauksena. Maapähkinäviljelijä Georgiasta kritisoi amerikkalaisen elämäntavan kerskakulutusta ja energian liikakäyttöä kuitenkin jo vuoden 1979 öljysäännöstelyn aikana ihmetellen: « Ihmisen identiteettiä ei enää tänä päivänä määrittele se miten hän toimii, vaan se mitä tavaraa hän omistaa". Sanoma on akuutti ja tuttu myös Obaman tematiikasta, mutta maksoi Carterille toisen presidenttikauden: Hänen Valkoisen talon katolle asennuttamansa aurinkopaneelit otettiin alas Reaganin presidenttikauden ensimmäisellä viikolla.
Obama haluaa lisätä energiaomavaraisuutta, mutta peruuttanee Bushin hallinnon lupia porata öljyä valtion mailla. Hän vastustaa ydinvoimaa ja kannattaa biopolttoainetukiaisia sekä haluaa jättimäisen 150 miljardin sijoituksen uusiutuvaan energiaan. Obama on myös valmis suurempiin päästörajoituksiin kuin nykyhallitus, mutta tilanne on hankala leikkauksille: autoteollisuuden bensajuopot tuotteet eivät mene muutenkaan kaupaksi ja Detroitissa moni on matkalla kilometritehtaalle. Obama avannee kuitenkin valtion rahahanat kantasolututkimukselle ja yrittää nostaa USA:ta ympäristöteknologian kärkimaaksi.

Pro-Reason vastaan Pro-Choise ja Pro-Life
Thomas Jefferson, filosofi, tiedemies, poliitikko ja maanviljelijä oli itsenäisyysjulistuksen keskeinen arkkitehti ja loi sen valistuksen aatteiden pohjalta. Hän kannatti kirkon ja valtion tiukkaa eroa ja uskoi tiedon jalostavan ihmisen ymmärrystä ja ykseyttä. Jeffersonin perustama University of Virginia on yksi maailman harvoja yliopistoja jonka kampukselle ei sallittu minkäänlaista uskonnollista pyhättöä.

Keskustelu abortin vastustajien ja naisen itsemääräämisoikeuden puolustajien välillä vei kuitenkin viidesosan menneiden vaalien TV-debateista nostaen keskiöön Korkeimman Oikeuden tuomio "Roe vs. Wade", joka 35 vuotta sitten takasi naisille oikeuden lailliseen ja turvalliseen aborttiin kaikissa osavaltioissa. McCain lupasi jatkaa Bushin linjaa ja nimittää tuomareita jotka « tulkitsevat perustuslakia tiukasti », eli osavaltioiden eduksi. Obama taas puolusti kampanjassaan naisten itsemääräämisoikeutta ja näkee, että oikeuden tehtävä on suojella kaikkein heikoimpia. Obaman tekemillä nimityksillä onkin vuosikymmeniä kestävä vaikutus koko yhteiskuntaan. Hänen lupauksenaan oli yhdistää amerikkalaiset, uskonnosta riippumatta. Se on ehkä mahdollista, sillä Obama ei näytä enää 1900-luvun amerikkalaiselta vallanpitäjältä. Hän näyttää äänestäjiltään.

21. vuosisadan presidentti
Mittavat elvytyspaketit ja Obaman lupaamat verokevennykset 95 prosentille amerikkalaisista tulevat syömään jo valmiiksi alijäämäistä budjettia. Moni pelkää, että pitkän aikavälin talousnäkymät ovat synkät jos Obama turvautuu taloudelliseen protektionismiin ongelmien ratkaisemisessa. Myös puolustusmenot olisi saatava kuriin: Yhdysvalloilla ei tulevaisuudessa yksinkertaisesti ole varaa heilua ase kourassa valvomassa naapureiden tonttia ja laiminlyödä oman pihan kasvavia lapsia. Obamasta tulee Rooseveltin veroinen valtiomies vain tekemällä 2000-luvun New Deal ja valamalla amerikkalainen unelma uudestaan mahdollisuuksien tasa-arvon pohjalle

Ulkopolitiikassa Omaba voi nostaa USA:n takaisin "suureksi tasavallaksi Atlantin takana"* siirtymällä Nato-saluunassa kerätyistä ja miellyttämisen haluun perustuvista koalitioista arvostelukykyyn pohjautuvaan monenkeskiseen päätöksentekoon. Mutta monet Obamaan ylimitoitettuja toiveita asettaneet voivat myös pettyä ulkopolitiikan maltillisiin muutoksiin. Suomessa kannattaa varautua siihen, että yleisö pitää USA:sta pian taas paljon enemmän ja se heijastuu Nato-keskusteluumme.

Varoitus: Obamalla ei ole Senaatissa läpihuutoenemmistöä ja Clintonin kaudella republikaaneilta meni vain kaksi vuotta voittaa talot takaisin. Jos Obama pitkittyneessä talouslamassa uskaltaa toistaa epämieluisaa ilmastonmuutosviestiä maan miljoonille autoilijoille, voi hänen kohtalonaan olla Carterin tavoin vain yksi kausi idealismia.

Jefferson ei tuntisi omakseen Amerikkaa, jossa politiikka ei perustu tietoon ja sivistykseen vaan uskonnolliseen kiihkoiluun. Barack Obamalla onkin kaudellaan mahdollisuus näyttää itsenäisyysjulistuksen ja perustuslain ahkerille siteeraajille, että kirjaimen lisäksi lailla on henki. Se henki on Amerikan idea, joka on keksitty 21.vuosisadalla uudelleen.

*Winston Churchill, 1946

Antton Rönnholm

kirjoittaja on valtiotieteiden maisteri, joka oli seuraamassa Obaman presidentinvaalikampanjaa

Pääkirjoitus

Pääkirjoitus 4/2008

Rohkeutta tarvitaan

Tänä syksynä on julkisuudessa puhuttu paljon rohkeudesta. Lokakuun alussa puhuttiin Johanna Korhosesta, joka ilmeisesti joko puolisonsa väärän sukupuolen tai väärän poliittisen puoluekannan takia irtisanottiin Lapin kansan päätoimittajan paikalta ennen ensimmäistä työpäiväänsä. Marraskuussa puhuttiin Imatran kirkkoherrasta Olli Aallosta, joka tuli julkisuuteen aikeistaan korjata sukupuolensa.

Kunnallisvaalien jälkeen on puhuttu paljon maahanmuutosta. Maahanmuuttoa kritisoineet perussuomalaiset voittivat vaalit saamalla ääniä nukkuvien puolueelta, keskustasta ja vasemmistosta. Perussuomalaisten menestymisen syinä on pidetty kriittisyyttä Euroopan unionia ja maahanmuuttajia kohtaan. Rohkenen silti epäillä, että suurin syy perussuomalaisten kannatuksen kasvuun on se, että monet ihmiset kokivat, että muut puolueet eivät aja heidän asiaansa. Näin ajattelivat ja äänestivät erityisesti pienituloiset ihmiset kaupunkien lähiöistä ja maaseudulta. Todella moni puoluetta äänestänyt sanoi tutkimuksissa äänestäneensä protestiksi. Jos palautamme näiden ihmisten uskon siihen, että sosialidemokraatit ajavat heidän asiaansa, voimme saada monta entistä kannattajaansa takaisin. Perussuomalaisten politiikan apinointi maahanmuutossa ja EU-asioissa ei auta.

Meidän täytyy ottaa haltuun keskustelu maahanmuuttopolitiikasta. Jos yritämme välttää keskustelua, aloite jää perussuomalaisille ja maahanmuuton vastustajille. Suomi tarvitsee lisää maahanmuuttajia. Maahanmuutto hyödyttää kaikkia. Ikääntyvä Suomi tarvitsee lisää tekijöitä, tänne muuttavat ihmiset tarvitsevat työtä ja toimeentuloa. Erilaisten ihmisten tapaaminen rikastuttaa toivottavasti mahdollisemman monen elämää. Jotkut tuntuvat uskovan, että eri kulttuurista tulevat ihmiset eivät voi sopeutua asumaan samassa yhteiskunnassa. Tämä ei tietenkään ole mikään luonnonlaki. Tietenkin maahanmuutto on haaste: tarvitaan kykyä ja halua ymmärtää erilaisia ihmisiä, tarvitaan halua tulla toimeen keskenämme. Uussuomalaisilta tarvitaan halua integroitua yhteiskuntaan, kunnilta vaaditaan parempaa kielenopetusta ja parempaa kaavoituspolitiikkaa.

Tarvitsemme rohkeutta ottaa kantaa vaikeisiin ja ristiriitoja liikkeemme sisällä herättäviin asioihin. Oikeaan suuntaan on jo menty, puoluekokous hyväksyi kesällä Demarinuorten aloitteen avata adoptio-oikeus samaa sukupuolta oleville pareille.

Tästä on hyvä jatkaa.

Mitä toivot Lippu-lehdeltä?

Hei!

Tänään on lähtenyt Demarinuorten sähköpostilistalle viesti tästä blogista. Ajattelin kirjoittaa lyhyesti jo nyt, jotta tänne mahdollisesti jo ennen ensi keskiviikkoa tulevat innokkaat ihmiset huomaavat, että tiedote on paikkaansapitävä.

Ensimmäisen kirjoituksen aihe: Mitä sinä toivot Lippu-lehdeltä?

Mikä on hyvää, mikä huonoa, mitä saisi olla enemmän, mitä vähemmän?

Anssi Pirttijärvi
Lippu-lehden päätoimittaja