Barack Obama - 21. vuosisadan presidentti

Barack Obama – 21. vuosisadan presidentti

Yhdysvaltojen presidentinvaaleissa keskeisiksi nousseita teemoja ja Barack Obaman alkavaa kautta on mielenkiintoista tarkastella maan historiallisen perimän valossa.

Toivo - uusi amerikkalainen unelma

1930-luvun laman aikana Franklin D. Roosevelt auttoi New Dealilla miljoonat työttömät ja talouden nousemaan taas jaloilleen. Samalla hän muurasi amerikkalaisen liberalismin peruskiven yhdistämällä viljelijäväestön, etniset ja uskonnolliset vähemmistöt, kaupunkien köyhät ja intellektuellit ensi kertaa koalitioksi. Paljon samaa on Obaman presidentiksi nostaneessa joukkoliikkeessä.

Tänä päivänä 46 miljoonaa amerikkalaista on ilman minkäänlaista sairausvakuutusta. Maa on tulvillaan teinejä joiden elämä on lähtenyt sivuraiteelle koulutuksen ja ennaltaehkäisyn puutteesta. Pyörätuolissa istuvista nuorista miehistä monet eivät ole nähneet sotaa, heidän jalkansa on vienyt hoitamaton aikuisiän diabetes. Samalla USA käyttää suhteessa BKT :een lähes puolitoistakertaisesta enemmän resursseja terveydenhoitoonsa kuin moni maa Euroopassa.

Obaman suunnitelma on mahdollisimman nopeasti laskea vakuuttamattomien määrää, 18 miljoonalla vuoden 2009 aikana kun McCain taas tarjosi 5000 taalan verohelpotusta kaikille vakuutuksen ostoon. Ehdokkaat olivat yhtä mieltä koulutusjärjestelmän puutteista, mutta koulutusseteleiden sijaan Obama on luvannut vaikeissa oloissa opettaville suorituksiin perustuvaa palkkaa. Tutuilta tuntuvat lääkkeiden reseptierot.

Halukkaiden koalitiosta uuteen Kansojen liittoon

Woodrow Wilson epäonnistui maansa liittämisessä luonnostelemaansa Kansainliittoon. Tästä huolimatta Wilson vieraili ensimmäisenä Yhdysvaltojen presidenttinä Buckinghamin palatsissa ja otettiin vastaan ruususateessa Pariisissa. On siis hyvä pitää mielessä Yhdysvaltojen rooli aktiivisena maailmanvaltana ja vapauden etuvartiona 1900-luvun suursodissa. Tämä "aktiivinen idealismi" eroaa myöhemmästä kissingeriläisestä realismista, joka torjui kylmän sodan aikana kommunismia ja edisti häikäilemättömästi omia kauppaetujaan ja bushilaisesta uuskonservatismista, joka uskonnollisella pateettisuudella on edistänyt demokratiaa piittaamatta niin YK:sta kuin kansainvälisestä oikeudesta.

Obama uskoo, että Yhdysvallat ei voi lunastaa takaisin rooliaan vapaan maailman johtajana ennen kuin se luo uudelleen maineensa oikeusvaltiona sulkemalla Guantanamon. Hän on Wilsonia myöhempien nobelistien linjoilla pyrkimässä aidosti rauhaan Lähi-idässä. Odotukset Irakista vetäytymiselle ovat korkealla, mutta Afganistan tulee saamaan Obaman huomiota. Obama palauttanee abortti- ja ehkäisyneuvontaa tarjoaville järjestöille maksettavat kehitysapurahat ja jatkaa suhteiden kehittämistä Intiaan ja muihin BRIC-maihin. Näenkin Obamassa aktiivista idealistia, joka uskaltaa nostaa kilpakumppaninsa Clintonin ja McCainin korkealle hallinnossaan.

Takaisin kehityksen kärkeen

Jimmy Carteria on pidetty heikkona presidenttinä hänen kaudellaan vallinneen talouslaman, öljykriisin ja Iranin panttivankikriisin seurauksena. Maapähkinäviljelijä Georgiasta kritisoi amerikkalaisen elämäntavan kerskakulutusta ja energian liikakäyttöä kuitenkin jo vuoden 1979 öljysäännöstelyn aikana ihmetellen: « Ihmisen identiteettiä ei enää tänä päivänä määrittele se miten hän toimii, vaan se mitä tavaraa hän omistaa". Sanoma on akuutti ja tuttu myös Obaman tematiikasta, mutta maksoi Carterille toisen presidenttikauden: Hänen Valkoisen talon katolle asennuttamansa aurinkopaneelit otettiin alas Reaganin presidenttikauden ensimmäisellä viikolla.
Obama haluaa lisätä energiaomavaraisuutta, mutta peruuttanee Bushin hallinnon lupia porata öljyä valtion mailla. Hän vastustaa ydinvoimaa ja kannattaa biopolttoainetukiaisia sekä haluaa jättimäisen 150 miljardin sijoituksen uusiutuvaan energiaan. Obama on myös valmis suurempiin päästörajoituksiin kuin nykyhallitus, mutta tilanne on hankala leikkauksille: autoteollisuuden bensajuopot tuotteet eivät mene muutenkaan kaupaksi ja Detroitissa moni on matkalla kilometritehtaalle. Obama avannee kuitenkin valtion rahahanat kantasolututkimukselle ja yrittää nostaa USA:ta ympäristöteknologian kärkimaaksi.

Pro-Reason vastaan Pro-Choise ja Pro-Life
Thomas Jefferson, filosofi, tiedemies, poliitikko ja maanviljelijä oli itsenäisyysjulistuksen keskeinen arkkitehti ja loi sen valistuksen aatteiden pohjalta. Hän kannatti kirkon ja valtion tiukkaa eroa ja uskoi tiedon jalostavan ihmisen ymmärrystä ja ykseyttä. Jeffersonin perustama University of Virginia on yksi maailman harvoja yliopistoja jonka kampukselle ei sallittu minkäänlaista uskonnollista pyhättöä.

Keskustelu abortin vastustajien ja naisen itsemääräämisoikeuden puolustajien välillä vei kuitenkin viidesosan menneiden vaalien TV-debateista nostaen keskiöön Korkeimman Oikeuden tuomio "Roe vs. Wade", joka 35 vuotta sitten takasi naisille oikeuden lailliseen ja turvalliseen aborttiin kaikissa osavaltioissa. McCain lupasi jatkaa Bushin linjaa ja nimittää tuomareita jotka « tulkitsevat perustuslakia tiukasti », eli osavaltioiden eduksi. Obama taas puolusti kampanjassaan naisten itsemääräämisoikeutta ja näkee, että oikeuden tehtävä on suojella kaikkein heikoimpia. Obaman tekemillä nimityksillä onkin vuosikymmeniä kestävä vaikutus koko yhteiskuntaan. Hänen lupauksenaan oli yhdistää amerikkalaiset, uskonnosta riippumatta. Se on ehkä mahdollista, sillä Obama ei näytä enää 1900-luvun amerikkalaiselta vallanpitäjältä. Hän näyttää äänestäjiltään.

21. vuosisadan presidentti
Mittavat elvytyspaketit ja Obaman lupaamat verokevennykset 95 prosentille amerikkalaisista tulevat syömään jo valmiiksi alijäämäistä budjettia. Moni pelkää, että pitkän aikavälin talousnäkymät ovat synkät jos Obama turvautuu taloudelliseen protektionismiin ongelmien ratkaisemisessa. Myös puolustusmenot olisi saatava kuriin: Yhdysvalloilla ei tulevaisuudessa yksinkertaisesti ole varaa heilua ase kourassa valvomassa naapureiden tonttia ja laiminlyödä oman pihan kasvavia lapsia. Obamasta tulee Rooseveltin veroinen valtiomies vain tekemällä 2000-luvun New Deal ja valamalla amerikkalainen unelma uudestaan mahdollisuuksien tasa-arvon pohjalle

Ulkopolitiikassa Omaba voi nostaa USA:n takaisin "suureksi tasavallaksi Atlantin takana"* siirtymällä Nato-saluunassa kerätyistä ja miellyttämisen haluun perustuvista koalitioista arvostelukykyyn pohjautuvaan monenkeskiseen päätöksentekoon. Mutta monet Obamaan ylimitoitettuja toiveita asettaneet voivat myös pettyä ulkopolitiikan maltillisiin muutoksiin. Suomessa kannattaa varautua siihen, että yleisö pitää USA:sta pian taas paljon enemmän ja se heijastuu Nato-keskusteluumme.

Varoitus: Obamalla ei ole Senaatissa läpihuutoenemmistöä ja Clintonin kaudella republikaaneilta meni vain kaksi vuotta voittaa talot takaisin. Jos Obama pitkittyneessä talouslamassa uskaltaa toistaa epämieluisaa ilmastonmuutosviestiä maan miljoonille autoilijoille, voi hänen kohtalonaan olla Carterin tavoin vain yksi kausi idealismia.

Jefferson ei tuntisi omakseen Amerikkaa, jossa politiikka ei perustu tietoon ja sivistykseen vaan uskonnolliseen kiihkoiluun. Barack Obamalla onkin kaudellaan mahdollisuus näyttää itsenäisyysjulistuksen ja perustuslain ahkerille siteeraajille, että kirjaimen lisäksi lailla on henki. Se henki on Amerikan idea, joka on keksitty 21.vuosisadalla uudelleen.

*Winston Churchill, 1946

Antton Rönnholm

kirjoittaja on valtiotieteiden maisteri, joka oli seuraamassa Obaman presidentinvaalikampanjaa