Puolesta ja vastaan - presidentin valtaoikeudet

Lippu 1/2009

Pitäisikö presidentin valtaoikeuksia kaventaa?

KYLLÄ

Suomalaiset presidentti-instituutiota puolustavat poliitikot perustelevat kantaansa instituution nauttimalla kansansuosiolla, lähinnä äänestysaktiivisuudella. Kansalaiset taasen puolustavat presidentin asemaa sillä, että tämä suoraan äänestäjien luottamusta nauttiva henkilö suojelee kansaa kelvottomien poliitikkojen mielivallalta.

Ensin mainittu perustelee valtaoikeuksia sillä, että on turhaa äänestää pelkästä kiiltokuvasta. Tämä sinänsä perusteltu kanta jää pohdinnassaan puolitiehen. Lienee myös turhaa säilyttää raskasta instituutiota pelkästään äänestysaktiivisuuden vuoksi.

Voidaan kysyä, onko syytä jatkaa pään hakkaamista mäntyyn, vaikka hakkaamiselle olisi suuri kannatus. Suurin osa kansalaiskeskustelusta presidentinvaalin yhteydessä perustuu eduskuntavaalien teemoihin. Presidentti ei vaikuta eläkkeiden tai terveyskeskuspalveluiden tasoon millään tavalla.

Mielikuva ”äänestäjien edustajasta politiikan kentällä” on kovin hatara. Ensinnäkin presidentti itse on harvoin poliittisesti ”ryvettymätön”. Toiseksi hänen valtansa päivänpolitiikkaan rajoittuu mielipidevaikuttamiseen ja korkeintaan lainsäädännön viivyttämiseen. Kokonaan eri asia on, jos valtaoikeuksien osalta halutaan palata ajassa taaksepäin ja antaa presidentille esimerkiksi veto-oikeus.

Perustuslain uudistamisessa ei tule tyytyä vain presidentin valtaoikeuksien vähentämiseen. Oikea tavoite on poistaa koko monarkiaan haikaileva instituutio. Tällöin tavoittaisimme todellisen edustuksellisuuteen perustuvan parlamentarismin, jossa vastuut ja velvollisuudet on helppo osoittaa. Korkeimpana poliittisena henkilönä ja kansakunnan kiiltokuvana toimikoon eduskunnan puhemies, jonka kansan valitsemat edustajat keskuudestaan valitsevat.

Pasi Ahola

EI

Kun minulta kysytään, pitäisikö presidentin valtaoikeuksia kaventaa, ensireaktioni on "mitä valtaoikeuksia?" Vuoden 2000 uuteen perustuslakiin kavennettiin presidentin valtaoikeuksia niin paljon, että pohdin kovasti mistä niitä vielä voisi kaventaa tekemättä presidentistä pelkkää keulakuvaa ilman oikeuksia. Haluammeko maksaa presidentille pelkästä julkisuudessa hymyilemisestä vai päätösten teosta?

Pääministerillä on nykyään niin paljon päätösvaltaa, että hän nousee presidentin rinnalle tässä asiassa. Suomen ei pitäisi ajaa itseään tällaiseen pääministerivetoiseen politiikkaan mitä muut EU-maat harrastavat. Jos Suomi tällaiseen ryhtyy, menettää suora kansanvaali presidentin valinnassa merkityksensä. Suomalaisten usko äänestämiseen on muutenkin niin heikoilla kantimilla, että tämä voisi heikentää sitä entisestään.

Käytännössä presidentti ei voi tälläkään hetkellä tehdä moniakaan asioita itsenäisesti ilman valtioneuvostoa. Miksi presidentti pitäisi blokata kokonaan ulos päätöksenteosta?

Se, että presidentti hoitaa ulkopolitiikkaa yhteistyössä valtioneuvoston kanssa, antaa ulkopolitiikkaan eri näkemyksiä ja päätöksiä pohditaan monilta eri suunnilta. On myös hyvä, että presidentti voi ottaa ohjat käsiinsä hätätilanteessa, päättäessään sodasta ja rauhasta. Kansa tarvitsee tällaisen vahvan hahmon tekemään päätöksiä mahdollisissa hätätilanteissa.

On tärkeää, että armahdusvalta on vain presidentillä. Kun olemme äänestäneet presidenttiä, luotamme samalla hänen arvostelukykyynsä näinkin tärkeässä asiassa. Presidentti on myös puolustusvoimien ylipäällikkö, mikä on hyvä asia. Kuka muu olisi parempi olemaan siinä tehtävässä, kuin henkilö, joka päättää sodasta ja rauhasta?

Taina Viikari

Pelkää, osaa, äläkä kysele - akateemisen työläisen mantra?

Lippu 1/2009

Olen 26-vuotias määräaikaisessa työsuhteessa oleva maisteri. Olen viisi ja puoli vuotta taistellut töiden ohella opintojeni kanssa. Olen tehnyt välillä kahta työtä yhtä aikaa, koska kuvittelin, että osaamalla mahdollisimman paljon saan varmasti työn, jonka haluan. Yritin haalia mahdollisimman paljon erilaisia työtehtäviä ja sivuaineita, että osaisin mahdollisimman laajasti kaikkea. Silti tämän päivän työmarkkinoilla minun osaamiseni ei riitä. Aina puuttuu jotain.

Työelämän kulku on muuttunut yhtä paljon kuin työmarkkinat viimeisen vuosikymmenen aikana. Työ on tehnyt ihmisestä työn näköisen; joustavan, kiireisen ja kustannustehokkaan. Ihminen taas on tehnyt työstä itsensä näköisen; osa-aikaisen, määräaikaisen ja monimuotoisen. Ominaisuudet tasapainottavat toisiaan, kun yritetään luoda oma tapa elää, että olisi työssään mahdollisimman hyvä ja olisi myös muutakin elämää. Yhteiskuntatieteilijä Jussi Vähämäen mukaan työstä on tullut tilaltaan rajatonta ja epämääräistä ja ajallisesti epämääräistä. Työhön vaaditaan yleispäteviä taitoja sekä oletetaan, että vähäisellä koulutuksella omaksutaan tarpeelliset asiat ja loput taidot hankitaan omalla ajalla, josta siten tulee myös työaikaa. Kannattaa siis olla aina töissä.

Epävarmuus. Kiristynyt talouselämä aiheuttaa myös työssä oleville epävarmuutta omasta tulevaisuudesta. Tuntuu, että työntekijän tulisi tässä epävarmuuden tilassa tietää ja osata, vaikka ei tietäisi tai osaisikaan, ettei vaan joutuisi työttömäksi. Työssä olevat ja työttömät yrittävätkin rakentavaa itsestään työelämän vaatimuksiin sopivan, että työt jatkuisivat ja voisi edetä työuralla. Työntekijälle on määritelty uusia kykyjä, joita ovat muun muassa kommunikaatiokyky, itsenäisyys ja oma-aloitteisuus. Suomeksi: pitää olla valmis tekemään miltei mitä tahansa työtehtäviä ja omaksumaan uudet työt nopeasti. Ei saa valittaa, vaan tulee sopeutua ja tehdä. Niin minäkin olen tehnyt, koska työttömyys pelottaa erityisesti määräaikaista työntekijää.

Pelko, tämän päivän työelämää ohjaava substantiivi. Monella ensimmäinen työpaikka ja työttömyys ovat vaikuttaneet omiin asenteisiin ja valintoihin. Ne ovat myös saaneet pohtimaan itsekriittisesti omia vahvuuksia ja heikkouksia. Oma osaaminen ei ole sidottu mihinkään tiettyyn työhön, vaan se on kokonaisuus, käyntikortti työmarkkinoilla. Oma ammatillinen osaaminen luodaan kaikista tehdyistä töistä, kursseista ja muista koulutuksista. Itse mietin olisiko jollakin toisella sivuaineella saanut vakituisen työn? Entä jos olisin opiskellut jossain toisessa yliopistossa tai etsinyt opintoja vastaavaa työtä aikaisemmin? Miten minulle käy, kun määräaikainen työ loppuu eikä uudesta työpaikasta ole tietoakaan lukuisista hakemuksista huolimatta. Entäpä jos pyydän esimieheltäni lupaa johonkin hienolta kuulostavaan koulutukseen, jonka voisin lisätä cv:hen...?

Tuotteista itsesi? Jokaista työnhakijaa voi sanoa oman elämänsä työvoimaneuvojaksi. Kaikki tähtäävät samaan lopputulokseen. Kaikki haluavat rakentaa sellaisen ansioluettelon, jolla saa töitä ja pysyy töissä. Moni on tässä talouden tilanteessa valmis käymään erilaisia kursseja, työllistymään mille sektorille tahansa tai tekemään lyhytkestoisia työsopimuksia paremman työn sijasta, jos se (lähi)tulevaisuudessa poikisi jotain parempaa. Ihmiset ovat oppineet todella hyödyntämään eri kanavia töiden hakemisessa ja itsensä markkinoinnissa. Sosiaaliset verkostot, harrastukset, luottamustoimet ja napakka työhakemus. Vähämäki nimittää tätä itsensä tuotteistamiseksi. Ihmisen on pystyttävä luomaan itsestään kiinnostava ja valmis paketti työmarkkinoille. Tuote on luotava työmarkkinoiden ulkopuolella ja työmarkkinoilla on riski, että ei kelpaa kenellekään. Ei ole helppoa.

Management by pelko. Työelämän muutokset ovat muuttaneet työn luonteen lisäksi myös ihmisten suhtautumisen työtä kohtaan. Yhteiskuntatutkija Ulrich Beckin mielestä kyse ei ole tämän päivän yhteiskunnassa ihmisten persoonallisuudesta, vaan valinnoista. Ihmiset joutuvat välillä tekemään työelämän valintoja pakosta tai pelosta, koska vaihtoehtona voi olla työttömyys ja vieraantuminen työelämästä. Ottaisitko itse työn, johon olet ylipätevä tai joka ei voisi vähempää kiinnostaa vai jäisitkö työttömäksi odottamaan jotain edes vähän omaa ammattiasi vastaavaa? Työuraa ei voi enää rakentaa vain yhtä työpaikkaa tai ammattia ajatellen. Ihmisten täytyy pystyä joustamaan ja sopeutumaan nopeisiin muutoksiin. Siksi nykypäivän ihmisten työelämää voi kuvata management by pelko, koska irtisanomisen pelko voi ohjata valintojen tekemistä enemmän kuin omat haaveet. Voisikohan tämänkin jutun laittaa cv:hen...

Sanna Heinonen