Lippu 1/2009
Olen 26-vuotias määräaikaisessa työsuhteessa oleva maisteri. Olen viisi ja puoli vuotta taistellut töiden ohella opintojeni kanssa. Olen tehnyt välillä kahta työtä yhtä aikaa, koska kuvittelin, että osaamalla mahdollisimman paljon saan varmasti työn, jonka haluan. Yritin haalia mahdollisimman paljon erilaisia työtehtäviä ja sivuaineita, että osaisin mahdollisimman laajasti kaikkea. Silti tämän päivän työmarkkinoilla minun osaamiseni ei riitä. Aina puuttuu jotain.
Työelämän kulku on muuttunut yhtä paljon kuin työmarkkinat viimeisen vuosikymmenen aikana. Työ on tehnyt ihmisestä työn näköisen; joustavan, kiireisen ja kustannustehokkaan. Ihminen taas on tehnyt työstä itsensä näköisen; osa-aikaisen, määräaikaisen ja monimuotoisen. Ominaisuudet tasapainottavat toisiaan, kun yritetään luoda oma tapa elää, että olisi työssään mahdollisimman hyvä ja olisi myös muutakin elämää. Yhteiskuntatieteilijä Jussi Vähämäen mukaan työstä on tullut tilaltaan rajatonta ja epämääräistä ja ajallisesti epämääräistä. Työhön vaaditaan yleispäteviä taitoja sekä oletetaan, että vähäisellä koulutuksella omaksutaan tarpeelliset asiat ja loput taidot hankitaan omalla ajalla, josta siten tulee myös työaikaa. Kannattaa siis olla aina töissä.
Epävarmuus. Kiristynyt talouselämä aiheuttaa myös työssä oleville epävarmuutta omasta tulevaisuudesta. Tuntuu, että työntekijän tulisi tässä epävarmuuden tilassa tietää ja osata, vaikka ei tietäisi tai osaisikaan, ettei vaan joutuisi työttömäksi. Työssä olevat ja työttömät yrittävätkin rakentavaa itsestään työelämän vaatimuksiin sopivan, että työt jatkuisivat ja voisi edetä työuralla. Työntekijälle on määritelty uusia kykyjä, joita ovat muun muassa kommunikaatiokyky, itsenäisyys ja oma-aloitteisuus. Suomeksi: pitää olla valmis tekemään miltei mitä tahansa työtehtäviä ja omaksumaan uudet työt nopeasti. Ei saa valittaa, vaan tulee sopeutua ja tehdä. Niin minäkin olen tehnyt, koska työttömyys pelottaa erityisesti määräaikaista työntekijää.
Pelko, tämän päivän työelämää ohjaava substantiivi. Monella ensimmäinen työpaikka ja työttömyys ovat vaikuttaneet omiin asenteisiin ja valintoihin. Ne ovat myös saaneet pohtimaan itsekriittisesti omia vahvuuksia ja heikkouksia. Oma osaaminen ei ole sidottu mihinkään tiettyyn työhön, vaan se on kokonaisuus, käyntikortti työmarkkinoilla. Oma ammatillinen osaaminen luodaan kaikista tehdyistä töistä, kursseista ja muista koulutuksista. Itse mietin olisiko jollakin toisella sivuaineella saanut vakituisen työn? Entä jos olisin opiskellut jossain toisessa yliopistossa tai etsinyt opintoja vastaavaa työtä aikaisemmin? Miten minulle käy, kun määräaikainen työ loppuu eikä uudesta työpaikasta ole tietoakaan lukuisista hakemuksista huolimatta. Entäpä jos pyydän esimieheltäni lupaa johonkin hienolta kuulostavaan koulutukseen, jonka voisin lisätä cv:hen...?
Tuotteista itsesi? Jokaista työnhakijaa voi sanoa oman elämänsä työvoimaneuvojaksi. Kaikki tähtäävät samaan lopputulokseen. Kaikki haluavat rakentaa sellaisen ansioluettelon, jolla saa töitä ja pysyy töissä. Moni on tässä talouden tilanteessa valmis käymään erilaisia kursseja, työllistymään mille sektorille tahansa tai tekemään lyhytkestoisia työsopimuksia paremman työn sijasta, jos se (lähi)tulevaisuudessa poikisi jotain parempaa. Ihmiset ovat oppineet todella hyödyntämään eri kanavia töiden hakemisessa ja itsensä markkinoinnissa. Sosiaaliset verkostot, harrastukset, luottamustoimet ja napakka työhakemus. Vähämäki nimittää tätä itsensä tuotteistamiseksi. Ihmisen on pystyttävä luomaan itsestään kiinnostava ja valmis paketti työmarkkinoille. Tuote on luotava työmarkkinoiden ulkopuolella ja työmarkkinoilla on riski, että ei kelpaa kenellekään. Ei ole helppoa.
Management by pelko. Työelämän muutokset ovat muuttaneet työn luonteen lisäksi myös ihmisten suhtautumisen työtä kohtaan. Yhteiskuntatutkija Ulrich Beckin mielestä kyse ei ole tämän päivän yhteiskunnassa ihmisten persoonallisuudesta, vaan valinnoista. Ihmiset joutuvat välillä tekemään työelämän valintoja pakosta tai pelosta, koska vaihtoehtona voi olla työttömyys ja vieraantuminen työelämästä. Ottaisitko itse työn, johon olet ylipätevä tai joka ei voisi vähempää kiinnostaa vai jäisitkö työttömäksi odottamaan jotain edes vähän omaa ammattiasi vastaavaa? Työuraa ei voi enää rakentaa vain yhtä työpaikkaa tai ammattia ajatellen. Ihmisten täytyy pystyä joustamaan ja sopeutumaan nopeisiin muutoksiin. Siksi nykypäivän ihmisten työelämää voi kuvata management by pelko, koska irtisanomisen pelko voi ohjata valintojen tekemistä enemmän kuin omat haaveet. Voisikohan tämänkin jutun laittaa cv:hen...
Sanna Heinonen
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti