Nuori ilman työtä

Ensin se alkoi finanssikriisistä, muuttui talouskriisiksi ja jatkui työttömyyskriisinä.

Vuosi on tuonut mukanaan synkkiä uutisia. Irtisanomisia, lomautuksia ja yt-neuvotteluita. Kesän kynnyksellä yhä useampi kahden viikon lomautus on muuttunut toistaiseksi voimassa olevaksi ja yhä useampi lomautus irtisanomiseksi. Yhä useampi työnantaja on ilmoittanut, ettei ota kesäksi yhtä paljon kesätyöntekijöitä kuin aiempina vuosina.

Irtisanotuista lähtee ensimmäisenä ne, joilla on määräaikainen työsopimus – ja tässä porukassa nuoria riittää. Joissakin suurissa kaupungeissa nuorisotyöttömyys on noussut yli 50 % vuoden takaisesta. Luvut alkavat olla 90-luvun laman tasoa. Työministeri Tarja Cronbergia on kritisoitu syystäkin siitä, ettei hän ollut tilanteen tasalla ja toiminut ajoissa.

– En voinut uskoa sitä ensin todeksi, että tulin lomautetuksi. Miten niin pienessä firmassa pystyi tulemaan irtisanotuksi? Pomo ei pahemmin edes kiittänyt viimeisistä vuosista. Pian tajusin, ettei firmalla tule menemään vielä pitkään aikaan hyvin, kertoo tilanteestaan Elina* 26 vuotta, joka on lomautettu toistaiseksi.

Lomautettuna tai irtisanottuna aika käy pitkäksi tai sitten ei. Elina kommentoi ensin nauraen, mutta vakavoituen omaa ”vapaa-aikaansa”:
– En ymmärrä miten ehdin tekemään kaikkia juttuja kun olin töissä. Kaikilla on työjutut. Minulla on päivän tv-sarjat ja puuhastelut. Tavatessani tuttuja tuntuu kuin minulla olisi epäonnistuneen luuserin titteli koko ajan päälläni.

Kun rahat alkavat loppua, niin alkaa pohtia keinoja kuinka pärjätä. Sosiaalitoimistosta on mahdollista saada tukea, mutta harvemmat pärjäävät senkään avun turvin koko kuukautta. Ruoan ollessa kallista ja rahojen loppuessa on turvauduttava leipäjonoihin. Nuorten osuus on myös näissä nousussa.
– Leipäjonoon joutuminen tuntuisi häpeälliseltä. Jos asuisin yksin, niin joutuisin varmasti turvautumaan leipäjonoihinkin. Onneksi puolisolla on työtä, ainakin toistaiseksi, Elina tuumii.

Ammatillinen koulutus suosiossa
Koko 2000-luvun on ammatillisen koulutuksen arvostus ollut huimassa nousussa. Nuoria hakeutuu peruskoulun jälkeen enemmän ammatin opiskelun pariin kuin lukioon. Esimerkiksi rakennusala kärsi työvoimapulasta ja alalle tehtiin paljon markkinointityötä. Useissa oppilaitoksissa sisäänpääsy keskiarvot nousivat jopa yli yhdeksän. Tultiin monen uuden haasteen pariin: hakijoita oli reilusti enemmän kuin paikkoja, moni huonon keskiarvon saanut kädentaitaja ei päässyt opiskelemaan ja työtä oli jo ennen kuin valmistui.

Hakijoita opiskelemaan riittää, kun työtä ei ole tarjolla. Opiskelupaikan valintaan vaikuttavat myös vallitsevat trendit. Kun hakuajan aikoihin joku iso toimija irtisanoo paljon työntekijöitä, se näkyy heti alan hakijamäärissä. Tulevien vuosien päähän on kuitenkin vaikeaa ennustaa. Ammatillisesta oppilaitoksesta valmistuva on työelämässä kolmen vuoden päästä ja ammattikorkeakoulusta valmistunut hieman myöhemmin. Pulassa ovat tänä keväänä valmistuneet. Työttömyyskortistoon ei kukaan halua valmistua.

– Muistan kun kaikki hehkuttivat, miten nuoria halutaan äkkiä työelämään. Muutama kaveri jätti tutkinnonkin kesken, kun työmarkkinat vetivät. Nyt on heiltäkin työt loppuneet, sanoo Elina.

Tulevaisuus pimennossa
Työttömyys on noussut tasolle, jossa jokainen ymmärtää, että työttömäksi jääminen ei todellakaan ole itsestä kiinni. Etenkin nuorille jokainen päivä työttömänä on liikaa. Arvioidaan, että yli viiden kuukauden työttömyys on tuhoisaa nuorelle työntekijälle lopputyöuraa ajatellen. Muutaman vuoden päästä nuorille on varmasti kysyntää, kun väestömme ikääntyy ja toivon mukaan elämme nousukautta. Tämä ei kuitenkaan helpota niitä, jotka ovat nyt työttömänä tai valmistumassa – työttömäksi.

– Miten työnantaja katsoo minua työnhakijana, jos en ole ollut työelämässä yli vuoteen? Näin voi käydä helpostikin tässä tilanteessa. Itse ainakin epäilisin sellaisen työntekijät vahvuuksia, ajattelee Elina.
– Haluan katsoa tulevaisuuteen positiivisesti, vaikkei se olekaan helppoa. Minulla on tutkinto ja minulla oli mielenkiintoinen työ. On kai vain odotettava, että minua taas tarvitaan työelämässä, päättää Elina.

* Haastateltavan nimi on muutettu

Teksti: Kati Kokkonen